Montignacin dieetissä vaikeinta on ollut dieetin nimen lausuminen. Ehkä olisi pitänyt opiskella ranskaa aikoinaan niin tämäkin voisi olla helpompaa. Dieetin on kehittänyt liikemies, joka on oivaltanut hyvin syyn siihen, miksi monet liikemiehet/poliitikot saavat sydäreitä viimeistään viisikymppisenä. Stressi ja väärät ruokailutottumukset ovat tie tuhoon. Metabolinen oireyhtymä on yksi Suomalaisten perussairauksista ja sitä esiintyy juuri tällaisten elämäntapojen yhteydessä. Perusteluista olen hyvin pitkälti samaa mieltä, olenhan itse huomannut myös saman asian, eli matkustus / tuhdit lounaat /päivälliset ja koktailkutsut sekä päivien istuminen turvottavat, lihottavat ja jos ei tee Stubb/Kataisia ja liiku päivittäin niin eipä aikaakaan kun voi kauhistus.
Lyhyesti sanottuna, tämä ruokavalio on taas hyväkarppausversio, mutta tässä määritellään tarkemmin nuo hiilarit ja erityisesti milloin/miten niitä syödään. Mikäli oikein ymmärsin, tämä dieetti on helpoin toteuttaa ajattelemalla, että jos aamulla syö hiilareita niin illalla syö proteiinia. Rasvaa ja hiilareita ei kannata yhdistää (keitetty makarooni voilla.... Niisk, hyvästi, iäksi!). Aika hyvä dieetti kuitenkin, suosittelen etenkin miehille joilla on taipumus kehittää olutvatsaa.
Koska olen peruslaiska kirjoittaja, lisätietoa voipi tutkia mm.täältä:
http://www.netikka.net/kristiina.raden/Montignac.htm
Elämästä muuten: Työkaveri on tipauttanut taas kiloja pois ja vaikka mulla on kokonaisuudessaan se kymppi lähtenyt, siihen se on myös jämähtänyt. Ajattelin että putoamisen olis saanu käyntiin sillä nestepaastolla mutta kaikki mitä silloin putosi myös palasi. Eli eipä juuri vaikutusta. Sen jälkeiset dieetitkin on menneet vähän luovien koska olen kuvitellut että mulla on stressiä. Liikuntakin jää pakosta vähemmälle kun luulen tekeväni työn ohessa opintoihin lopputyötä.
Lapset tuossa herättivät ajatukseen, että "ethän sä äiti ees tee meille ruokaa joka päivä". Aloin miettimään asiaa ja niinhän se on. Oikeasti, kun en itse syö tiettyjä ruokia/ole edes nälkäinen töiden jälkeen, on lapsetkin jääneet pikaruuan varaan. Hieman hävetti mutta totesin sitten että a) tästä tilanteesta voi kuitenkin päästä pois ja parantaa koko perheen ruokavaliota, b) mulla on siellä kotona sen ikäisiä lapsia että ne voisivat kyllä itsekin osata tehdä ruokaa c) kauppa on naapurissa jos ruoka-aineita tarvitaan. En ala syyllistää itseäni ja tuntea kauhean huonoa omatuntoa tästä, mutta sen verran pistää että asialle pitää tehdä jotain. Mikä sitten on oikeaa ruokaa lasten mielestä? Eivät hampparit, pitsa, makarooni eivätkä erilaiset keitot. (???)
Siispä perunoita, kastiketta. Sillä mennään (paitsi itte kyllä syön jotain muuta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti